Tänään duunissa (kerrostalon ulkopintojen korjausta) huomattiin, että asukkaiden kellariin tai vastaavaan oli murtauduttu.

Myöhemmin kävelin sorkkaraudan kanssa rapun (se missä murtautuminen oli tapahtunut) läpi sisäpihalta kadun puolelle, ku siellä piti joku rautakehikko repiä betonin uumenista. No matkalla kellarista sitten mun eteen aukes ovi ja sieltä kurkkas nainen, joka sitte säikähti mua snadisti. No mä pyysin anteeks ja jatkoin matkaa. Just ku sain oven käytävän päässä auki nii se nainen huus perään kuulustelevasti, että “Mikäs sulla on kädessä!? Mä vastasin, että “No tää on tämmöne sorkkarauta…” ku aluks luulin et se ei tiedä mikä sorkkarauta on… MUTTA…Sit se nainen kysy multa (mies jolla on hitto työvaatteet päällä, ihan ku se olis jotenki epäilyttävää että raksajätkällä on sorkkarauta kourassa) edelleen kuulusteltavasti että “Sinäkö se oot tolla tänne yöllä murtautunu?” No mä vastasin hämmentyneenä et “En oo, mä on töissä täällä”. “Jaa” vastas nainen takas ehkä maailman skeptisimmällä äänellä. Oonko mä niin rikollisen näkönen että ensinnäkin heti ku mulla on sorkkarauta kädessä nii leimataan varkaaks, oli työvaatteet päällä tai ei. Ja toisekseen, ei oo eka kerta ku mua pidetään roistona. Joku jeesustelija ois saattanu loukkaantuu tollasesta syyttelystä verisesti… no näin lensi ensimmäinen kivi meikän naamaan, mua se ei kyllä haittaa. Lähinnä se piristi päivää kummasti ku sai naureskella aina välillä, et miten joillain on pokkaa. Että terveisiä vaan pohjolankadulle!!!